Minä, Meizi ja Mä

Onko kaikki ihmisen tekemä itsekästä? Tämä kysymys on hieman hankala sillä tätä lukiessaan rupeaa helposti miettimään mikä kaikki voidaan laskea itsekkääksi. Onko toisen munuaisen lahjoittaminen hätääkärsivälle sukulaiselle itsekästä? Vai luovuttaako elimen vaan sen takia, että ei halua tuntea syyllisyyden tunnetta joka seuraa oman munuaisen säilyttämisestä. Onko kaikki itsekästä? Minusta ei sillä koko ajatus on mielestäni yksi iso virhe, sillä jos kaikki oikeasti on itsekästä niin onko itsekkyyttä silloin eri tasoista? Onko ''hyvää'' tai ''pahaa'' itsekkyyttä? Jos on niin eikö ole vain helpompi sanoa asioita joiden itsekkyyttä perustellessa on vedottava ns ''hyvä ihminen''(eli näkemys jonka mukaan ihminen luovuttaa vaikka elimensä vaan tunteakseen itsensä hyväksi ihmiseksi)  näkemykseen epäitsekkäiksi. Moni ihmisen teoista on helposti johdettavissa itsekkääksi, mutta minun mielestäni kaikki teot on huono luetella itsekkäiksi. Minun näkemykseni tietenkin perustuu täysin henkilökohtaiseen ajattelutapaan joten en voi väittää sitä oikeaksi. Voin kuitenkin väittää että ajatus ihmisen täydellisestä itsekkyydestä ei ole aukoton ja uskon etten ole ainut joka ajattelee näin. Perus ajatukseni tälle väitteelleni on ''Jos kaikki on itsekästä niin mikään ei ole.'' Näkemykseni voi jokainen tulkita tavallaan mutta minulle se on aukko ihmisen itsekkyydessä. Miksi ihmiset antavat kadulla kerjääville rahaa? Siksi että he haluavat vaikuttaa hyviltä ihmisiltä? No mikseivät kaikki ihmiset sitten anna kerjääjille rahaa? Eivätkö he halua luopua rahoistaan? Eikö sekin ole melko itsekästä? Silloinhan rahaa antanut ei eroa muiden silmissä yhtään erilaisena kuin se joka ei antanut rahaa. Jolloin rahan antaminen olisi täysin neutraali teko eli epäitsekäs. Tämä olisi ihmisen täydelliseen itsekkyyteen uskovan näkemyksen kannalta melko merkittävä ajatus malli sillä ainakin omasta mielestäni tämä tuo helposti esille oman näkemykseni aukosta itsekkyys teoriassa.