Koirakylä

Elokuvassa dogville korostui ihmisten viettien merkitys, sekä ahtaan kyläyhteisön aiheuttama moraalin muuttuminen. Elokuvassa suurin osa ihmisistä päätyi loppupuolella viettiensä orjaksi, ja järki alkoi vähitellen häilyä pois. Dogvillessä kyläläiset olivat hyvin itsekästä sakkia ja kaikki heistä tekivät kaikkensa vain oman hyötynsä mukaisesti. Jokaisen kyläläisen mieli ja moraali oli ikään kuin saastunut ja heidän moraalinsa ja rakentava ajattelukykynsä oli melko pohjalukemissa. Päähenkilö Gracen moraalikäsitys muuttui vähitellen elokuvan edetessä. Aluksi Grace ei olisi ottanut mielellään edes koiralta luuta, mutta lopuksi hän oli kuitenkin valmis ottamaan kaikkien dogvilleläisten henget. Aluksi Gracen mielestä ihmisten heikkoudet olivat lähes välttämätön asia ja niitä piti vain osata hoitaa oikein. Lopuksi Grace kuitenkin ajatteli että heikkomielisyys ei tee ihmisistä koiraa parempaa ja tapatti kaikki. Tomilla oli melko omalaaatuinen moraali sillä hän osasi ajatella moraalisia ihanteita helposti, mutta ei oikein koskaan päässyt sen pitemmälle. Ei oikein voinut siis sanoa että hänen moraalikäsityksensä olisi jotenkin huono, mutta ei sitä kyllä erityisen hyväksikään voinut sanoa sillä hän ajatteli aina vaan omaa parastaan. Tomin moraali oli ihan tavallista elokuvan alussa, mutta se alkoi kieroutua elokuvan loppua kohti mentäessä enemmän dogvillelle tyypilliseen suuntaan. Tai sitten Tom osasi vain piilottaa oman kieroutuneen maailmansa erittäin hyvin. Loppua kohti kun Tomin moraalikäsitys alkoin muuttua epävakkaammaksi, hän alkoi murtua ja antautua haluilleen. Gracen isän moraalikäsitys oli aika suorasukainen: He jotka ovat hengeltään heikkoja ovat tässä maailmassa turhia, heikkoja ihmisiä ei kaivata. Omalla tavallaan olen samaa mieltä hänen kanssaan siinä mielessä, että ihminen ei voi elää ilman ylpeyttä, koska jos hän elää ilman ylpeyttä hänen koko elämänsä menettää merkityksensä henkilön omalta kannalta sekä muiden kannalta. Jos ei ole ylpeyttä ei ole merkitystä. Grace ei ehkä täysin ruvennut seuraamaan isänsä moraalikäsitystä mutta otti valtavan askeleen siihen suuntaan. Grace jäi nimittäin silti kokemaan sääliä heikkoja ihmisiä kohtaan, sillä hän epäröi aina välillä sanojaan. Kateus. Se oli sana joka kuvailee elokuvan sisällön melko hyvin, dogvilleläsiset olivat katkeran surkeata kansaa, jotka pelkäsivät kaikkea ulkopuolelta tulevaa. Dogvilleläiset pelkäsivät ja kadehtivat Gracea, jonka he osoittivat töykeällä käytöksellä, aivan kuin heólisivat olleet 10 vuotiaita lapsia. Grace aloitti elokuvassa nöyristelemällä ja myötäilemällä dogvilleläisiäjoten hänet voisi varmaan luokitella orjamoraalin piiriin kuuluvaksi. Elokuvan lopussa Grace kuitenkin alkoi liikkua lähemmäs herramoraalin piiriä sillä hän alkoi käyttää saamaansa valtaa heti kun se oli mahdollista. Gracella oli voimakas itseluottamus ja hän ei luovuttanut helpolla, mutta hän oli myös liian myötäilevä eikä osannut seistä oman asiansa puolesta pelon takia. Tom osai olla avulias ja ajatella sympaattisesti, mutta kaiken sympatian takana oli kuitenkin vain itsekkäät tavoitteet, Tom ei ollut myöskään kovin päättäväinen. Hyveeliseksi voisi määritellä lähes kaiken joka korostaa omaa identiteettiä, hengllistä voimakkuutta sekä ylpeyttä. Paheeksi voisi laskea lähes laiken henkisen heikkouden ja liiallisen itsekkyyden.