perjantai 10. syyskuuta 2010
Ooxä niinku orja wai sankari!?
Eli Niezchen moraalia! Onko ihmiset muuttumassa liian keskivertaisiksi? Onko nykyihmisten elämät liian ''tavallisia''? Onko hyvä olla nöyrä melkein aina? Minun mielestäni vastaus on ilman muuta ei. Ihmiset eivät saisi olla kaikki niin nöyriä toisilleen sillä silloin voi käydä niin että ihmiset menettäisivät itseluottamuksensa. Jos kukaan ei yrittäisi huipulle. Kuuliaisuus ajautuu vähän samaan suuntaan kuin nöyryys. Onhan hyvä silti aina olla kuuliainen jollekkin vaikka tämä ei olisikaan edes henkilö. On järkevää olla kuuliainen omalle mielelleen sillä jos huijaa itseään liikaa saattaa päätyä tilanteeseen joka ei johda muualle kuin epäonneen. Anteeksiantavaisuus ei ole täysin välttämätön ihmisille kunhan ei kostoa tai vihaa vie liian pitkälle. Onhan tietenkin hyvä pyrkiä antamaan anteeksi mahdollisimman usein oman itsensä sekä muiden takia. Mutta onko se orjamoraalia että sanoo kaiken olevan tasavertaista kuten jos vertaa Beethovenia ja Popedaa? Minun mielestäni se on suuri epäkohta orjamoraalissa, että ajatellaan kaiken olevan tasavertaista. Sillä jos kaikki olisi saman arvoista ihmiset menettäisivät kaiken halun pyrkiä parempaan, koska parempaa ei olisi. Kaikki vaivannäkeminen olisi turhaa. Miksi tehdä mitään jos sillä ei ole merkitystä? Sen takia minä sanoisin että Beethoven on parempi kuin Popeda koska Beethoven on maailmanlaaajuisesti arvostetumpi kuin Popeda. Beethoven on todennäköisesti tehnyt enemmän töitä onnistumisensa eteen tai on jollain toisella tavalla lahjakkaampi kuin Popeda joka on sama asia kuin sanoisi että Beethoven on parempi. Ei ole mitenkään mahdollista eikä idyllistä että kaikki olisivat samanveroisia. Se veisi kaikilta ihmisiltä kaiken kunnianhimon, joka johtaisi todennäköisesti ihmiskunnan tuhoon... Kulttuureita ei voi verrata toisiinsa sikisi koska ne ovat ihmisen henkilökohtaisia käsitteitä. Ei voi sanoa että pohjoismaiden kulttuuri olisi yhtä hyvä tai parempi tai huonompi kuin esim. aasialainen kulttuuri, sillä kulttuurien paremmuus ei ole vertailtava asia kulttuurien erialisuuksien takia.Ainut milloin voi sanoa että oma kulttuuri on parempi kuin toisen, jos pyrkii ruokkimaan omaa itseluottamustaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että oma kulttuuri olisi mitenkään parempi, koska sehän on vain henkilökohtainen uskomus. Ihmisien arvokkuutta voi tavallaan verrata. Sanotaan vaikka että sellaisen ihmisen henki on arvokkaampi jonka hengestä rippuu useamman muun ihmisen tulevaisuus. Vaikka jonkun firman johtajan kuolema saattaisi johtaa yhtiön kaatumiseen, ja siten moni työntekijä menettäisi työnsä. Jos taas joku spitaalinen kerjääjä pultsari kuolisi, sillä ei olisi paljoa merkitystä mihinkään. Kyseeessä olisi siis näkemys jonka mukaan he jotka tekevät töitä ja menestyvät elämässä ovat arvokkaampia kuin ne jotka ovat epäonnistuneet omissa elämissään. Jos ruvetaan miettimään onko moraalisesti oikein ajatella näin niin vastaus olisi varmaan ei... Jos menisi kannalla että ihmisten henget ovat saman veroisia niin miksi sodaassa merkitykselliset ja ylempiarvvoiset ihmiset kyhjöttävät turvassa, kun tavalliset ''ei niin merkitykselliset'' ihmiset kuolevat taistelussa? Ei ainakaan omasta mielestäni voi siis sanoa että ainakaan nyky-yhteiskunnassa kaikki ihmiset olisivat saman arvoisia. Myöskään mielipiteitä ei voi verrata henkilökohtaisella kannalla, sillä nehän ovan vain henkilökohtaisia näkemyksiä. Vaikka suurempi joukko olisi jonkin mielipiteen kannalla ei se silti välttämättä ole parempi kuin toinen. Koska senkin paremmuus perustuu vain ja ainoastaan henkilökohtaiseen näkökantaan. Elämäntapojen paremmuuttakaan ei voi periaatteessa verrata, mutta niitä voidaan kuitenkin arvostella painavammin vaikutuksin. Voihan melkein kaikkea verrata jos ajatellaan yhteiskunnan kannalta, mutta niin kauan kuin ollaan henkilökohtaisen näkemyksen puolella ei voi elämäntapojen paremmuuttakaan vertailla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tykkäsin alusta kovasti, mutta en ole varma yhdynkö loppupäätelmään. Onko edes mahdollista, saati toivottavaa, ajatella, että kaikki elämäntavat ovat sittenkin samanveroisia, samanarvoisia - vaikkapa laiskan alkoholistin ja yhä uudelleen itsensä ylittävän taiteilijan...
VastaaPoistaEihän se ole tietenkään toivottavaa ta iedes mitenkään järkevää, vaan pointti on siinä ,että sitä ajatustapaa ei voi kuitenkaan sulkea pois ja leimata täysin mahdottomaksi.
VastaaPoistaKokonaisuus - ja erityisesti viimeinen julkaisu.
VastaaPoistaHyvä blogi! Olet aidosti pohtinut monia asioita ja tehnyt laadukkaita huomioita. Käsittelyssäsi olet käyttänyt hieman kurssilla esiteltyjä käsitteitä ja teorioita, mutta erityisesti tässä suhteessa blogisi jättää paljon toivomisen varaa. Filosofinen oppineisuus ei tule esille kovinkaan paljon. (Toivottavasti sitä kuitenkin löytyy. Esim. oppikirja on luettu muutamaan kertaan jne.) Esittämäsi pohdinnat ovat toisinaan varsin onnistuneita ja usein hyvin kiinnostavia. Esittämäsi johtopäätökset ja kannanotot ovat usein varsin hyvin perusteltuja. Blogissasi kehitellään hyviä esimerkkejä. Filosofian kannalta on kuitenkin kovin kivuliasta, että huumori ottaa monesti siitä niskalenkki otteen, ja heittelee sitä voimansa tunnossa pitkin lattiaa, kattoa ja seiniä.