Noooow!!! Sehän ombi koe!!!! Tai ei tää nyt oikeesti oo niinku koe, tai onhan tää, mut ei sillee kuiteskaa.

Eli aloitampa pohtimaan kysymystä numero 1! Eli siis, jos Pantaa löytäisi 10 miljoonaa euroa. Mitä olisi sillä fiksua rakentaa? No aloitetaampa Oonasta, hän haluaisi tehdä kansanäänestyksen luottaen sokeasti siihen, että kansa tietää mikä heille on hyväksi. Empä kyllä menisi vannomaan, että tämä olisi paras mahdollinen idea. Sillä on melko todennäköistä, että Pantaalaiset tietenkin äänestävät olutpanimon puolesta... Jos näin tapahtuisi, se ei välttämättä olisikaan enää niin hyväksi utilitarismin kannalta. Nimittäin jos Pantaalaiset saisivat halpaa olutta, humaltuneitten yöllisten vaeltajien määrä todennäköisesti kasvaisi räjähdysmäisesti. Ja siten ryöstöt, väkivalta ja muut tapaturmat lisääntyisivät... On mielestäni typerä ida edes ehdottaa olutpanimoa tällaisessa tilanteessa, sillä juoppojen aiheuttamat vahingot vain lisäisivät kaupungille tulevia laskuja entisestään. Ihmiset hakevat mielihyvää ja mielihyväähän saa tietysti oluesta. Tämän Oonan ajatuksessahan on se ongelma, että tietäväthän ihmiset tietenkin mikä on heille hyväksi, mutta he haluavat todennäköisemmin sitä mikä antaa nopeimman tien mielihyvään. Eli vaikka ihmiset saattaisivat tietää mikä vaihtoehto on paras, he eivät välttämättä ota sitä, vaan sen sijaan valitsevat huonomman vaihtoehdon, koska sen tuoma mielihyvä on helpommin saatavissa. Ja he eivät siis valitse sitä mikä on heille parasta, vaan sen, mikä tuntuu hyvältä. Kansanäänestyhän on tietenkin hyvä siinämielessä että sillä saadaan kansan oikea mielipide kuuluviin, mutta sen huonopuoli on se, että kansan mielipide ei ole välttämätä se järkevin mielipide. Yrjö ajattelee melko paljolti samalla tavalla kuin minä ja haluaa perustaa laskettelukeskuksen. Laskettelukeskushan on tietenkin parempi vaihtoehto kuin olutpanimo ihmisten hyvinvoinnin kannalta, ja jos kaupunki omistaisi laskettelukeskuksen, se toisi varmasti rahaa kaupungille, ja rahalla saataisiin kouluihin kunnon kouluruoat. No mitä vikaa laskettelukeskuksessa sitten on? Sillähän saa rahaa ja pantaalaiset hyvään kuntoon. Laskettelukeskuksessa työttömille pantaalaisillekin olisi työpaikka. Ongelmahan on siinä että lasketteluksekukset ovat kalliita... Pantaalaiset saattaisivat sentakia käydä laskettelemassa vain harvoin, jolloin suorin yöty ei kohdistu pantaalaisiin vaan turisteihin, jotka tulevat pantaalle laskettelemaan. Pantaalaiset tietenkin hyötyisivät tästä pitemmällä mittapuulla siten, että kouluihin saataisin oikeita perunoita, eikä oppilaiden tarvitsisi enää syödä lämpimällä vedellä täytettyjä superpalloja. Laskettelukeskuksesta itsestään tulisi hupia siten vain ylemmälle keskiluokalle ja ylöspäin, tätähän Yrjö ei välttämättä ymmärrä, sillä hän kuuluu itse ylempään keskiluokkaan. Ja kaikenlisäksi laskettelukeskuksen takana piilee aina se riski, että siitä ei tulekkaan suosittu, ja se  aiheuttaa enemmän menoja kaupungille, kuin tuloja. Tätä ongelmaa ei varmasti esiintyisi olutpanimon kanssa ainakaan jos oletetaan, että pantaa on suomessa... Ja viimeisenä Ilmarin mielipide. Hänen mielestään pantaalle pitäisi rakentaa kulttuuri talo, hän luottaa nimittäin siihen, että pantaalaiset oppisivat arvostamaan kulttuuria, jos he vain saisivat elää sen parissä vähän aikaa. Ilmarin ajatusmaailman ongelma on hieman samanlainen kuin Yrjön. Molemmat nimittäin näkevät vain oman kantansa. Ilmari uskoo sinisilmäisesti, että pantaalaiset alkaisivat saamaan hengellisiä nautintoja taiteentuijottamisesta, jos he vain tuijottaisivat taidetta tarpeeksi pitkään. Tämä on tietenkin sokean Ilmarin mielestä hyvä ajatus sillä hän itse kokee henkisiä elämyksiä taiteen parissa. Mutta se ei silti tarkoita että kaikki, tai edes suurin osa pantaalaisista oppisi oikeasti arvostamaan taidetta. Ilmari luottaa pantaalaisten sivistyneisyyteen liikaa. Hän unelmoi utopiasta, jossa kaikki ihmiset ovat sivistyneitä, rakastavat taidetta ja ymmärtävät mikä on heille hyväksi. Mutta jos testiksi hakisi pantaan kadulta vaikka Raimo Raivoporan paikallisen keskivertoasukkaan, Ilmari saisi tuskin Raivoporaa vakuutettua kulttuuritalon paremuudesta... Miksi? Koska me emme elä utopiassa. Utopia on lähes täydellinen paikka asua, mutta sellaisen saavuttaminen tarvitsee vähän radikaalimpia ratkaisuja kuin kulttuuritalon. Se että Ilmari oikeasti ajattelee että ihmiset kävisivät kulttuuritalossa säännollisesti, on toiveajattelua. Ei nykyihmiset hae kulttuuria kulttuuritaloista. Nykyihmiset heräävät aamulla, katsovat ulos ikkunasta, ihailevat kuinka kaunis päivä on ja räväyttävät verhot ikkunoiden eteen ja kaynnistävät tietokoneensa...Kaiken kulttuurin mitä he tarvitsevat, voivat he köytää netistä, tai jostain muualta kuin kulttuuritalosta. Kulttuuritalosta ei todenäköisesti siten tulisi kovin suosittu ja siellä kävisi vain harvat, Ilmarin kaltaiset ihmiset, joita ei tavallisista kaupungeista montaa löydy. No mikä vaihtoehdoista olisi sitten paras? Minusta viisainta olisi hyödyntää kaikkien kolmen näkemystä, poistaa olutpanimo vaihtoehdoista, ja antaa kansan äänestää, haluavatko he mielummin laskettelukeskuksen, vai kulttuuritalon. Jos pitäisi kuitenkin valita yksi näistä kolmesta vaihtoehdosta, minä olisin Yrjön kannalla, sillä joskus on otettava riskejä suuremman hyvän edestä. Ja laskettelukeskus sisältää omasta mielestäni eniten hyötyjä, näistä kolmesta vaihtoehdosta, sekä laskettelukeskus tukee eniten utilitaristista kantaa pitkällä mittapuulla. No niin! Se siitä! Sitten kysymys no 2!! No eli siis! Onko moraalifilosofian harjoittamisessa mitään järkeä? No ensinnäkin Johan Autio, joka keksi tehdä filosofeille kyseisen testin on hieman hölmö lapsi. Hän ensinnäkin käyttää huonoa esimerkkiä, jossa hukkuva henkilö on kaikille tuntematom, eikä kenelläkään ole mitään syytä olla pelastamatta hukkuvaa. Mutta tässähän ei ole sinäänsä kysymys moraalifilosofian testaamisesta vaan siitä että ahdasmielinen Johan Autio kuvittelee että moraalifilosofian tärkeyttä voi soveltaa jokaiseen mahdolliseen esimerkkiin. Moraalifilosofiaaahan on vaikea soveltaa tilanteessa, jossa on tehtävä nopeita ja ratkaisevia valintoja. Kun joku hukkuu, on vain kaksi vaihtoehtoa: pelastaa hukkuva tai olla pelastamatta. Jos henkilön hukkumisella olisi jokin muu merkitys kuin hänen oma elämänsä tai kuolemansa, voisi hänen pelastamisensa järkevyyttä alkaa ajattelemaan moraalifilosofiselta kannalta. Elämän arvostus kuuluu lähes aina jokaisen ihmisen moraaliin, ja se on kaiverrettu niin syvälle ihmisen alitajuntaan, että sen katoaminen on lähes mahdotonta. Siten tällä, että kaikki lähtivät pelastamaan hukkuvaa, ei ollut omasta mielestäni mitään tekemistä moraalifilosofian kanssa. Joten uskoisin että kaikki pelastamaan lähteneet olisivat vastanneet, että se oli hedän velvollisuutensa ihmisinä jotka arvostavat elämää. Aution ajatusmaailma on siinäkin mielessä ahdas että hän ajattelee yhden teon kattavan koko moraalifilosofian käsittelyalueen. Moraalifilosofia, on niin laaja ja niin monimutkainen asia että Autiolla ei ole mitään oikeutta tuomita sitä turhaksi vain yhden testin perusteella, joka oli vielä huono! Tässä kannassa ei voi olla kovinkaan montaa mieltä, ka uskoisin että kaikki filosofit ja puutarhuri sekä kokki hakkaisivat Aution ihmiselämän halventamisesen takia sekä sen takia että Autio huijasi heidät kaikki hyppäämään lampeen... Tässä pahoinpitelyssä ei moraalisia oikeuksia ajatella! Krhöm! Noniin siis! Kysymys no 3 Eli onko ihminen sitä mitä hän tekee ja valitsee, vai onko hänen tekonsa ja valintansa sitä mitä hänen olemuksensa aiheuttaa!? Vastaus: Ihminen on sitä mitä hän tekee ja valitsee! Ihminen nimittäin ei synny miksikään. Vaan ihminen rakentaa itse elämänsä aikana sen mitä hän on. Pointti on siinä että ihmisillä ei ole olemusta ellei hän sellaista valitse. Olemuksen valinta on tietenkin pakollinen ja väistämätön, sillä ilman olemusta ihminen on verrattavissa tyhjään koteloon. Minusta toisena olluttakaan kantaa ei silti voi sanoa täysin vääräksi mutta minusta asia on kuitenkin niin että teot muokkaavat enemmän olemusta kuin päinvastoin, sillä ihmiselle ei edes synny olemusta ellei hän tee tekoja ja valintoja. Mutta sitten kun ihmiselle on syntynyt kunnollinen olemus, voisin väittää että olemus ainakin ohjailee jonkun verran ihmisen tekoja, olemus saattaa myös antaa painoa ihmisen teoille. Eli jos kyseessä on nopeuskisa että kumpi kerkiää ensin vaikuttamaan toiseen, niin teot voittaa vaikuttamalla olemukseen, mutta jos ajatellaan pitemmällä mittapuulla, saattaisin opa sanoa olemuksen vaikuttavan enemmän tekoihin...Agh! Nyt en olekkaan enää niin varma, kummalla kannalla olen... No! Jokatapauksessa tämä koko juttu on ehkä verrattavissa vaikka viestijuoksuun, eli siihen jossa annetaan se kapula ja toinen alkaa juosta. Teot ovat ikäänkuin se ensimmäinen juoksija joka luo pohjan juoksulle, ja siten olemus on se joka vie kapulan maaliin. Olemus siis ikäänkuin jatkaa siitä minkä teot antoivat sille valmiiksi. Mutta ei voi myöskään väittää että teot häviäisivät kokonaan olemukselle kun olemus on rakentunut, sillä olemusta ei voi väittää vakioksi. Olemus ei aina ole samanlainen, vaan se kehittyy ja muuttuu koko elämän ajan. Siten voisi siis sanoa taas vaihteeksi, että teot muokkaavat olemusta vaikka olemus hallitsisikin tekoja... Eli tästä syntyy semmoinen mukava kierrätyskompleksi jossa teot ja olemus ikäänkuin painivat keskenään siitä kumpi hallitsee toista. Tämänkin solmun jälkeen haluaisin silti väittää että teot muokkaavat olemusta, vaikka haluaisin kuitenkin mielummin sanoa vaan että teot muokkaavat olemusta !!Enemmän!! kuin olemus muokkaa tekoja. Mutta en halua silti sanoa, että tällaisessa tilanteessa kumpikaan näistä vaihtoehdoista olisi ainakaan täydellinenen voittaja. Teot vaan sattuvat muokkaamaan olemusta enemmän kuinn olemus tekoja. Sanon siis että molemmat kannat ovat päteviä, mutta ensimmäinen kanta on pätevämpi. No Niiin!!! Kyysymyyysss-h nuumero nelijääää!!!eli 4!!(joka ei oo toivottavasti se numero jonka saan tästä blogista...) Hmmmmm....Oikeestaa en tajuu koko kysymystä....kai...no jokatapauksessa se vaikuttaa tylsältä joten skip! Kyyysymysh numero 5! (joka ei myöskään toivottavasti oo mun koenumero)  Ohhoh! Ompa mielenkiintonen ajattelutapa! Eli ihmisen pitäisi voittaa omat vietit ja oppia hallitsemaan niitä täysin, siirtyen myös herra ja orjamoraalin yli! Aika  mahtipontinen ajatus tapa! Mutta ajatushan tietenkin on kaunis, mutta... se vaatii hirvittävän paljon henkistä voimaa että tällaisen aatteen voisi toteuttaa... Ja sellainen voima vaikka kaikilta löytyykin, vain harvat osaavat sitä kunnolla käyttää. Täydellisyyden tavoittelu on varmasti kaunein asia koko maailmassa, mutta se on myös samalla maailman vaikein asia. Orjamoraalin ja herramoraalin ylittäminen on vaikeaa, sillä silloin ihmisestä tulisi yli-ihminen... Yli-ihminen olisi täydellinen...Virheetön, Orja ja herramoraali toimivat ikäänkuin inhimillisyyden rajoina, jos ne ylittää syntyy yli-inhimillinen olento joka ei olisi enää ihminen, tämä olento olisi lähes täydellinen ja siten myös ihmisten näkökulmasta käsittämätön. Vaikka Yli-ihmisen ulkokuori on sama kuin ihmisen hän olisi silti jo lähes määritettävissä omaksi lajikseen. Yli-ihmisellä olisi aivan erilainen moraalikäsitys kuin tavallisella ihmisellä, yli-ihmisen moraali olisi lähempänä sitä ''täydellistä oikeaa moraalia'' kuin tavallisen ihmisen.  Tätä täydellisyyttä on ihmisen mahdoton hahmottaa...sillä se on luonnotonta. Yhtään tälläistä yli-ihmistä ei kuitenkaan ole vielä olemassa. Mutta miksi? Eikö kukaan tiedä ratkaisua herra ja orjamoraalin rajojen ylittämiseksi? Ei. Koska jos joku tietäisi hän olisi yli-ihminen jo syntyessään. Se että ihmisen olisi synnyttävä yli-ihmiseksi on mahdotonta siksi että silloin hän ei voisi enää ylittää itseään, ja siten tulla yli-ihmiseksi niezchen tavoin. Tässä nieztschen näkemyksessä on sen takia pulma, nimittäin ainut tapa miten ihminen voisi ylittää herra ja orjamoraalin olisi että hän ohittaisi nämä moraalit jo ennen kuin kerkiäisi jäädä jommankumman alaisuuteen. Siten ihmisen on synnyttävä täydelliseksi halutessaan olla täydellinen. Tätä on vähän vaikea selittää... Mutta pointti on siinä että nietzcstcshcsthcs.....nietzschen näkemys on ainakin nykyihmisille mahdoton, nietzche nimittäin puhuu ikäänkuin epäsuorasti utopiasta jossa yli-ihmisyys hallitsisi. Nykyihmiset eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneitä siihen että he kykenisivät ymmärtämään oikean tosi moraalin. Eli todellisen, absoluuttusen ja täydellisen totuuden. Loppu! Jessshhh!!!! vähä oon hyvä!! mä niinku kirjotin kax tai kolme tuntii yhtee menoo! toivottavasti näis ajatuksis oli viel jotai järkeeki... njaa! YYYYyyyyeeeeaaahhhh!!!!! oon paraz!!!

Jos syön koirii joudun vankilaa...julmaa...

Seuraus etiikkaa!!! Wooohoo!!!! Nou! Seuraus etiikka on iha tyhmää!!!! Tekoja on arvioitava niiden seurausten pohjalta....? Tässä koko ajatus tavassa ei oo mitään eettistä! Tottakai tekoja ajatellaan seurausten pohjalta, mutta sitäkin tehdään kohtuudella. Ei siinä että ajattelee aina muita kuin itseään ole mitään järkeä. Ei sellaisella elämäntavalla eletä... Vaikka sitä ei noin pitkälle lähtisikään miettimään, se on silti lähes turhaa... Koko käsite on vaan keksitty jotta ihmiset voitaisiin lajitella sen mukaan, että ovatko he hedonisteja vai egoisteja. Teot voitaisiin tietenkin jakaa näihin ryhmiin, mutta mitä sitten? Minusta on typerää että kaikki pitää nykyään jakaa joihinkin ryhmiin. Minusta syyseuraussuhteella ei ole mitään tekemistä oikean ja väärän kanssa. Oikean ja väärän määrittää moraali. Pohjimmillaan sillä ei ole mitään tekemistä oikean ja väärän kanssa että mietitään mitäköhän yhteiskunta ja minä hyödy tästä. Hyöty ei ole aina hyvää! Vaikka jostain hyötyisi ei se välttämättä tarkoita sen olevan oikein. Henkilökohtainen hyötykin saattaa tuntua joskus pahalta. Siksi vaikka seuraus talon kaatamisesta olisi Tarmolle hyödyksi, mutta silti hän ajattelee sen olevan väärin sillä talossa asui ihmisiä... Eli syntyy ikäänkuin huonoa hyötyä. Siksi minusta syyseuraus ei ole eettinen kysymys, koska sillä ei ole mitään tekemistä oikean ja väärän kanssa!!!! AAAARRRRrrrraaarrarararagghhhhh!!!! Tänää on vähä huono päiwä...köh köh... Mutta! mun kanta ei kyllä silti muutu! Vaikka tää teksti ois kuinka päin puutaheinää.... Ei seurauksia ajatella kun selvitään!! Kiitos.

Nappuloita tyhjiössä...

Onko ihmisillä tarkoitusta? Eli siis existenismeismxsiemsn......eksistentialismia... Onko kaikki mitä puhutaan elämän tarkoituksesta merkityksetöntä? Vai onko ihmisen itse rakennettava merkityksensä? Minun mielestäni... Ihmisillä ei ole tarkoitusta... Ketään ei luotu mitään varten. Heillä vain sattui käymään niin. Kaikki mikä maailmassa tapahtuu perustuu omasta mielestäni täysin sattumanvaraisuuteen. Koska kohtaloa ei pysty näiltä näkymin todistamaan mitenkään vaikka kuinka sen puolesta väittäisikin, minä en usko siihen. Vaikka uskonkin moniin luonnottomiin asioihin, kohtalo on mielestäni turha. Kohtalo, on heikkojen ajatustapa, jolla paetaan totuutta. Totuutta eli sitä, että  ihmisillä ei ''ole'' merkitystä vaan heille sellainen rakentuu ajan myötä. Elmämän loppuessa jokaisella on ollut jokin merkitys maailmaan, vaikka se olisikin mitättömän pieni. Sanon, että kohtalo on heikoille sillä minusta se, ettei tee mitään tulevaisuutensa eteen ''tietäen'' kuinka tulee käymään on laiskuutta ja laiskuus on heikkoutta. Tietenkin joku esim. korkean aseman saavuttanut henkilö voi väittää saavutuksensa olleen kohtalo, mutta... Se ei mielestäni myöskään ole totta, kyseessä on nimittäin vaan tilanne jossa omia saavutuksia vähätellään. Taustalla on kuitenkin se että tällä henkilöllä on ollut suurempi mahdollisuus raivata tie täynnä valintoja menestykseen. Tällainen henkilö on vahva. Mitä pienemmät mahdollisuudet henkilöllä on saavuttaa menestys, sitä vahvempi hän on menestyksen saavuttaessaan. Tämä kohtaloksi nimetty asia on siis oikeasti vaan olematon määränpää jonka saavuttamiseksi tarvitaan voimaa ja tuuria. Tuurin merkitys kuitenkin on teennäinen sillä se vain tuo eri valinnan mahdollisuuksia esille. Tuuri, tuo joitain vaihoehtoja lähemmäs kuin toisia. Jotkin vaihtoehdot saattavat vaikuttaa jopa mahdottomilta mutta riittävällä voimalla ja tuurilla kaikki on mahdollista. Voimalla en tietenkään tarkita fyysistä voimaa vaan yleitä voimaa, eli kappaleita täydellisyydestä. Jos on esim. hyvin älykäs, se on yksi voiman osa-alueista. Älykkyydellä pyritään pääsemään mahdollisimman lähelle täydellisyyttä. Siinä missä monella muullakin keinolla pyritään. Ihmiset, ovat riippuvaisia siitä, mikä on täydellistä. Siten myös riippuvaisia jostakin mahdottomasta, luonnottomasta sekä sellaisesta, jota ei ihmisen mielellä kykene hahmottamaan. Voima on niin moninaista, että sitä on hyvin vaikea hahmottaa, ja joskus se sekoitetaan heikkouteen. Kaikki tämä takanani voin omasta mielestäni väittää olevani synyessäni täysin merkityksetön. Voin myös ilman omantunnon tuskia väittää, että kukaan ei ollut aluksi minua yhtään merkityksellisempi, jos joku haluaa toisin väittää väittäköön, minun oma kantanuhan tämä on, mutta ei voi silti mennä sanomaan, että kantani olisi täysin perätön. Ainakin toivon kovasti niin, sillä se murtaisi todellisuuden kuvani täysin.

Kaikki owkay!!

Eli onko suvaitsevaisuutta? Ja jos on niin mitä se on? Minun mielestäni on tietenkin olemassa suvaitsevaisuutta, mutta ei ole olemassakaan sellaista, joka olisi suvaitsevainen kaikelle sillä hänellä ei olisi moraalia eikä silloin mitään muuta kuin heikot ihmisvaistot. Suvaitsemattomuus on siis paikkapaikoin ihan täydellisesti hyväksyttävä. Se on esim. hyväksyttyä suvaitsemattomuutta, jos ei suvaitse sellaisia jotka eivät suvaitse esim eri ''rotuisia'' ihmisiä, eli heidän jotka vievät suvaitsemattomuuden äärimmilleen, syrjiminen on siis ok? No...Tämä suvaitsevaisuus on siitä mielenkiintoinen asia, että vaikka se on kaikille päivän selvää mitä suvaita ja mitä ei, tämä suvaitsevaisuus kätkee syvälle sisäänsä hyvin monimutkaisia asioita, pulmia sekä epäkohtia... Miten se voi sitten olla niin selvä asia... Moraali määrää mikä on suvaittavaa ja mikä ei... Suvaitsevaisuus on siis periaatteessa vain pieni kappale moraalia. Jos moraali on riippuvainen yhteiskunnasta, niin on silloin myös suvaitsevaisuus. Jos jokin on moraalisesti väärin sitä ei suvaita. Suvaitsemattomia ihmisiä on silti lähes mahdoton syyttää suvaitsemattomuudesta, sillä silloinhan he vain voisivat sanoa syyttäjän olevan samanlainen kuin he itse, sillä hänhän ei suvaitse suvaitsematonta käytöstä. Elikkä siis kaikki ihmiset ovat suvaitsemattomia toiset vähemmän ja toiset enemmän.

Willi ja Wapaa!!

Ovatko ihmiset vapaita? Onko kaikki ihmisen tekemä tehty vapaasta tahdosta? Minun mielestäni vapaa on huono sana kuvaamaan tahtoa... Vaikka ihmisillä aina olisikin mahdollisuus valita...En silti sanoisi kyseessä olevan vapaa tahto... Ainut tapa tai keino ymmärtää vapaus kaikessa voimassaan olisi jos ei olisi minkään moraalisen asian kahlitsema. Ainut moraalisääntö mitä vapaalla ihmisellä olisi, olisi että kaikkea saa tehdä. Ei ole väliä mitä tekee. Se olisi ainut tie täydelliseen vapauteen sillä mikään muu kuin maailman ''lait'' eivät voi tuoda painoa teoille. Ainoat asiat siis mitä ei voisi tehdä olisivat tässä todellisuudessa mahdottomia. Eli esim. vuorta ei voi siirtää sormella, koska ennenkuin vuori siirtyy ihmisen kudokset eivät kestä painetta ja tuhoutuvat. Jos sanotaan vaikka että Rambo on kaupassa ostamassa koranpentuja ruoaksi itselleen, hän näkee että kaupassa on kaksi koria täynnä sieviä ja makoisannäköisiä koiranpentuja! Toisessa korissa hän näkee halvempia ja toisessa kalliimpia koiranpentuja. Rambolle tulee tilaisuus valita... Mitä Rambo sitten voi loppujen lopuksi tehdä? Hän voi: ostaa kalliimpia koiria, ostaa halvempia koiria, olla ostamatta koiria, varastaa koiria tai tehdä koirilla jotain aivan järjetöntä mutta en ala nyt listaamaan niitä kaikkia... Rambon mielessä on kuitenkin vain kolme ensimmäistä vaihtoehtoa. Miksi? Koska Rambo on kunnon kansalainen ja tietää, että varastaminen on väärin. Eli siis vaikka Rambolla on aina mahdollisuus tehdä mitä hän ikinä haluaakin koirilla, hän ei kuitenkaan tee. Koska yhteiskunnan moraalisäännöt kieltävät Ramboa tekemästä näin. Eli vaikka moraali ei voikkaan estää Ramboa heittämästä koiria pakastealtaaseen, moraali voi silti rajoittaa todenäköisyyttä siihen että Rambo heittää koirat pakastealtaaseen niin paljon, että todennäköisyys että näin oikeasti kävisi laskee mitättömän pieniin lukemiin. Tämän perusteella sanoisin että vaikka olisi teoriassa vapaus tehdä mitä vain, ei kuitenkaan ole tosiasiassa näin, niin kauan kun moraali kahlitsee ihmisten käsityksen oikeasta ja väärästä. Ihmiset eivät siis ole vapaita niin kauan kun on olemassa moraalia.

Saan huijaa, ku mua itkettää!

Eli emotivismiä! Onko joskus hyväksi antaa tunteille valta? Tai johtuuko kaikki ihmisten moraaliin liittyvät kysymykset jollain tavalla tunteisiin? Minun mielestäni ei. Ei kaikkea ihmisten moraaliin liittyvää voi ainakaan omasta mielestäni sysätä tunteiden piikkiin. Jos on  vaikka kylä, kylässä asuu kolme henkilöä, jokaisella heistä on laama. Kylän vanhin 96v Nambo on kasvattanut laamansa hyvin mutta tulee kuitenkin kuolemaan pian. Kylässä  on myös kaksi nuorempaa äijää: Humhum ja Laippa. Molemmilla heistä on laama. Kylä on surkea ja ei menesty hyvin sillä kaikki kolme kyläläistä yrittävät selvitä yksin. Kolmella laamalla kylä kuitenkin selviäisi mainiosti... Humhum ja Laippa aikovat siis tappaa Nambon! Onko sillä siis jotain tekemistä tunteiden kanssa että Humhum sekä Laippa hakkaavat Nambon hengiltä kaktuksilla? Kun ei ole kyse kateudesta vaan kylän selviämisestä? Eli moraalisesti väärää tekoa perustellaan alkukantaisella asialla kuten selviytymis vietillä. Emotivismin mukaan Nambon tappaminen olisi oikein jos Humhumin ja Laipan tunteiden mukaan se olisi täysin reilu teko. Pointti on siis siinä että jos tunteilee liikaa totuudentaju hämärtyy. Tunteet ilmaisevat pääasiassa ainoastaan omia näkemyksiä, eli henkilökohtaisia näkemyksiä asioista esille... Tunteet voivat voimistaa mielipiteitä vaikka mielipide olisi kaikkien muiden ihmisten mielestä väärä. >Eli kaikkea ihmisten tekemää ei voi väittää tunteiden aiheuttamaksi eikä kaikesta väärästä voi tehdä hyvää vollottamalla.

Koirakylä

Elokuvassa dogville korostui ihmisten viettien merkitys, sekä ahtaan kyläyhteisön aiheuttama moraalin muuttuminen. Elokuvassa suurin osa ihmisistä päätyi loppupuolella viettiensä orjaksi, ja järki alkoi vähitellen häilyä pois. Dogvillessä kyläläiset olivat hyvin itsekästä sakkia ja kaikki heistä tekivät kaikkensa vain oman hyötynsä mukaisesti. Jokaisen kyläläisen mieli ja moraali oli ikään kuin saastunut ja heidän moraalinsa ja rakentava ajattelukykynsä oli melko pohjalukemissa. Päähenkilö Gracen moraalikäsitys muuttui vähitellen elokuvan edetessä. Aluksi Grace ei olisi ottanut mielellään edes koiralta luuta, mutta lopuksi hän oli kuitenkin valmis ottamaan kaikkien dogvilleläisten henget. Aluksi Gracen mielestä ihmisten heikkoudet olivat lähes välttämätön asia ja niitä piti vain osata hoitaa oikein. Lopuksi Grace kuitenkin ajatteli että heikkomielisyys ei tee ihmisistä koiraa parempaa ja tapatti kaikki. Tomilla oli melko omalaaatuinen moraali sillä hän osasi ajatella moraalisia ihanteita helposti, mutta ei oikein koskaan päässyt sen pitemmälle. Ei oikein voinut siis sanoa että hänen moraalikäsityksensä olisi jotenkin huono, mutta ei sitä kyllä erityisen hyväksikään voinut sanoa sillä hän ajatteli aina vaan omaa parastaan. Tomin moraali oli ihan tavallista elokuvan alussa, mutta se alkoi kieroutua elokuvan loppua kohti mentäessä enemmän dogvillelle tyypilliseen suuntaan. Tai sitten Tom osasi vain piilottaa oman kieroutuneen maailmansa erittäin hyvin. Loppua kohti kun Tomin moraalikäsitys alkoin muuttua epävakkaammaksi, hän alkoi murtua ja antautua haluilleen. Gracen isän moraalikäsitys oli aika suorasukainen: He jotka ovat hengeltään heikkoja ovat tässä maailmassa turhia, heikkoja ihmisiä ei kaivata. Omalla tavallaan olen samaa mieltä hänen kanssaan siinä mielessä, että ihminen ei voi elää ilman ylpeyttä, koska jos hän elää ilman ylpeyttä hänen koko elämänsä menettää merkityksensä henkilön omalta kannalta sekä muiden kannalta. Jos ei ole ylpeyttä ei ole merkitystä. Grace ei ehkä täysin ruvennut seuraamaan isänsä moraalikäsitystä mutta otti valtavan askeleen siihen suuntaan. Grace jäi nimittäin silti kokemaan sääliä heikkoja ihmisiä kohtaan, sillä hän epäröi aina välillä sanojaan. Kateus. Se oli sana joka kuvailee elokuvan sisällön melko hyvin, dogvilleläsiset olivat katkeran surkeata kansaa, jotka pelkäsivät kaikkea ulkopuolelta tulevaa. Dogvilleläiset pelkäsivät ja kadehtivat Gracea, jonka he osoittivat töykeällä käytöksellä, aivan kuin heólisivat olleet 10 vuotiaita lapsia. Grace aloitti elokuvassa nöyristelemällä ja myötäilemällä dogvilleläisiäjoten hänet voisi varmaan luokitella orjamoraalin piiriin kuuluvaksi. Elokuvan lopussa Grace kuitenkin alkoi liikkua lähemmäs herramoraalin piiriä sillä hän alkoi käyttää saamaansa valtaa heti kun se oli mahdollista. Gracella oli voimakas itseluottamus ja hän ei luovuttanut helpolla, mutta hän oli myös liian myötäilevä eikä osannut seistä oman asiansa puolesta pelon takia. Tom osai olla avulias ja ajatella sympaattisesti, mutta kaiken sympatian takana oli kuitenkin vain itsekkäät tavoitteet, Tom ei ollut myöskään kovin päättäväinen. Hyveeliseksi voisi määritellä lähes kaiken joka korostaa omaa identiteettiä, hengllistä voimakkuutta sekä ylpeyttä. Paheeksi voisi laskea lähes laiken henkisen heikkouden ja liiallisen itsekkyyden.

Ooxä niinku orja wai sankari!?

Eli Niezchen moraalia! Onko ihmiset muuttumassa liian keskivertaisiksi? Onko nykyihmisten elämät liian ''tavallisia''? Onko hyvä olla nöyrä melkein aina? Minun mielestäni vastaus on ilman muuta ei. Ihmiset eivät saisi olla kaikki niin nöyriä toisilleen sillä silloin voi käydä niin että ihmiset menettäisivät itseluottamuksensa. Jos kukaan ei yrittäisi huipulle. Kuuliaisuus ajautuu vähän samaan suuntaan kuin nöyryys. Onhan hyvä silti aina olla kuuliainen jollekkin vaikka tämä ei olisikaan edes henkilö. On järkevää olla kuuliainen omalle mielelleen sillä jos huijaa itseään liikaa saattaa päätyä tilanteeseen joka ei johda muualle kuin epäonneen. Anteeksiantavaisuus ei ole täysin välttämätön ihmisille kunhan ei kostoa tai vihaa vie liian pitkälle. Onhan tietenkin hyvä pyrkiä antamaan anteeksi mahdollisimman usein oman itsensä sekä muiden takia. Mutta onko se orjamoraalia että sanoo kaiken olevan tasavertaista kuten jos vertaa Beethovenia ja Popedaa? Minun mielestäni se on suuri epäkohta orjamoraalissa, että  ajatellaan kaiken olevan tasavertaista. Sillä jos kaikki olisi saman arvoista ihmiset menettäisivät kaiken halun pyrkiä parempaan, koska parempaa ei olisi. Kaikki vaivannäkeminen olisi turhaa. Miksi tehdä mitään jos sillä ei ole merkitystä? Sen takia minä sanoisin että Beethoven on parempi kuin Popeda koska Beethoven on maailmanlaaajuisesti arvostetumpi kuin Popeda. Beethoven on todennäköisesti tehnyt enemmän töitä onnistumisensa eteen tai on jollain toisella tavalla lahjakkaampi kuin Popeda joka on sama asia kuin sanoisi että Beethoven on parempi. Ei ole mitenkään mahdollista eikä idyllistä että kaikki olisivat samanveroisia. Se veisi kaikilta ihmisiltä kaiken kunnianhimon, joka johtaisi todennäköisesti ihmiskunnan tuhoon... Kulttuureita ei voi verrata toisiinsa sikisi koska ne ovat  ihmisen henkilökohtaisia käsitteitä. Ei voi sanoa että pohjoismaiden kulttuuri olisi yhtä hyvä tai parempi tai huonompi kuin esim. aasialainen kulttuuri, sillä kulttuurien paremmuus ei ole vertailtava asia kulttuurien erialisuuksien takia.Ainut milloin voi sanoa että oma kulttuuri on parempi kuin toisen, jos pyrkii ruokkimaan omaa itseluottamustaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että oma kulttuuri olisi mitenkään parempi, koska sehän on vain henkilökohtainen uskomus. Ihmisien arvokkuutta voi tavallaan verrata. Sanotaan vaikka että sellaisen ihmisen henki on arvokkaampi jonka hengestä rippuu useamman muun ihmisen tulevaisuus. Vaikka jonkun firman johtajan kuolema saattaisi johtaa yhtiön kaatumiseen, ja siten moni työntekijä menettäisi työnsä. Jos taas joku spitaalinen kerjääjä pultsari kuolisi, sillä ei olisi paljoa merkitystä mihinkään. Kyseeessä olisi siis näkemys jonka mukaan he jotka tekevät töitä ja menestyvät elämässä ovat arvokkaampia kuin ne jotka ovat epäonnistuneet omissa elämissään. Jos ruvetaan miettimään onko moraalisesti oikein ajatella näin niin vastaus olisi varmaan ei... Jos menisi kannalla että ihmisten henget ovat saman veroisia niin miksi sodaassa merkitykselliset ja ylempiarvvoiset ihmiset kyhjöttävät turvassa, kun tavalliset ''ei niin merkitykselliset'' ihmiset kuolevat taistelussa? Ei ainakaan omasta mielestäni voi siis sanoa että ainakaan nyky-yhteiskunnassa kaikki ihmiset olisivat saman arvoisia. Myöskään mielipiteitä ei voi verrata henkilökohtaisella kannalla, sillä nehän ovan vain henkilökohtaisia näkemyksiä. Vaikka suurempi joukko olisi jonkin mielipiteen kannalla ei se silti välttämättä ole parempi kuin toinen. Koska senkin paremmuus perustuu vain ja ainoastaan henkilökohtaiseen näkökantaan. Elämäntapojen paremmuuttakaan ei voi periaatteessa verrata, mutta niitä voidaan kuitenkin arvostella painavammin vaikutuksin. Voihan melkein kaikkea verrata jos ajatellaan yhteiskunnan kannalta, mutta niin kauan kuin ollaan henkilökohtaisen näkemyksen puolella ei voi elämäntapojen paremmuuttakaan vertailla.

Minä, Meizi ja Mä

Onko kaikki ihmisen tekemä itsekästä? Tämä kysymys on hieman hankala sillä tätä lukiessaan rupeaa helposti miettimään mikä kaikki voidaan laskea itsekkääksi. Onko toisen munuaisen lahjoittaminen hätääkärsivälle sukulaiselle itsekästä? Vai luovuttaako elimen vaan sen takia, että ei halua tuntea syyllisyyden tunnetta joka seuraa oman munuaisen säilyttämisestä. Onko kaikki itsekästä? Minusta ei sillä koko ajatus on mielestäni yksi iso virhe, sillä jos kaikki oikeasti on itsekästä niin onko itsekkyyttä silloin eri tasoista? Onko ''hyvää'' tai ''pahaa'' itsekkyyttä? Jos on niin eikö ole vain helpompi sanoa asioita joiden itsekkyyttä perustellessa on vedottava ns ''hyvä ihminen''(eli näkemys jonka mukaan ihminen luovuttaa vaikka elimensä vaan tunteakseen itsensä hyväksi ihmiseksi)  näkemykseen epäitsekkäiksi. Moni ihmisen teoista on helposti johdettavissa itsekkääksi, mutta minun mielestäni kaikki teot on huono luetella itsekkäiksi. Minun näkemykseni tietenkin perustuu täysin henkilökohtaiseen ajattelutapaan joten en voi väittää sitä oikeaksi. Voin kuitenkin väittää että ajatus ihmisen täydellisestä itsekkyydestä ei ole aukoton ja uskon etten ole ainut joka ajattelee näin. Perus ajatukseni tälle väitteelleni on ''Jos kaikki on itsekästä niin mikään ei ole.'' Näkemykseni voi jokainen tulkita tavallaan mutta minulle se on aukko ihmisen itsekkyydessä. Miksi ihmiset antavat kadulla kerjääville rahaa? Siksi että he haluavat vaikuttaa hyviltä ihmisiltä? No mikseivät kaikki ihmiset sitten anna kerjääjille rahaa? Eivätkö he halua luopua rahoistaan? Eikö sekin ole melko itsekästä? Silloinhan rahaa antanut ei eroa muiden silmissä yhtään erilaisena kuin se joka ei antanut rahaa. Jolloin rahan antaminen olisi täysin neutraali teko eli epäitsekäs. Tämä olisi ihmisen täydelliseen itsekkyyteen uskovan näkemyksen kannalta melko merkittävä ajatus malli sillä ainakin omasta mielestäni tämä tuo helposti esille oman näkemykseni aukosta itsekkyys teoriassa.